Blogit
Päätöksenteon tuskaa
Leila Leiviskä
Miksi päätöksenteko on tuskaista?
Siihen on useita syitä, mutta eniten etenkin aloittavaa valtuutettua hämmentää ja tuskastuttaa ryhmäkuri. Henkilövalinnoissa ääni annetaan ryhmän päättämälle henkilölle. Etenkin puheenjohtajavaalissa asia vaivaa monia. On jopa ehdotettu, että puheenjohtajavaali olisi erillään valtuustovaalista. Yhdistyslaki ei kuitenkaan salli suoraa jäsenäänestystä puheenjohtajavaalissa. Ryhmät tietysti keskustelevat henkilöistä ja valitsevat sitten pohdintojen jälkeen yhteisen ehdokkaan. Silti tuntee itsensä tyhmäksi, kun menee äänestyskoppiin nimilappu nyrkissä vaikkapa valtuuston puheenjohtajasta äänestettäessä.
Toinen päätöksenteon tuskaa lisäävä seikka on asioiden valmistelu. Tämä on ristiriitaista sen vuoksi, että valmistelua tarvitaan ja tietysti päätösehdotuksia. Ristiriitaa aiheuttaa tunne, että päätöksentekovaiheessa ei ole aitoa vaihtoehtoa. Tästä karmein esimerkki on kiky-sopimus. Hallituksella oli takataskussaan valmis lakipaketti: lyhennetään lomaoikeutta, sairastetaan palkattomasti ensimmäinen sairauspäivä, loppiainen ja helatorstai muuttuvat palkattomiksi ja kaikilta palkansaajilta leikataan 30 % lomarahasta. Oliko todellista valtaa päättää, että ei hyväksytä kiky-sopimusta? Jos valtuusto ei olisi hyväksynyt sitä, olisiko jäsenten etua ajettu paremmin suostumalla hallituksen lakimuutoksiin?
Nyt aloittanut uusi valtuusto joutuu hyväksymään tai hylkäämään meneillään olevan neuvottelukierroksen tulokset. Julkisella puolella kynnyskysymyksiä ovat ns. oma sopimus ja palkka, meillä yksityissektorilla jäsenten ilmaisema ykkösasia on palkka. Se on tärkein tavoite, koska olemme jääneet julkisen sektorin palkoista jälkeen. Yksityisellä sektorilla TSN (= Tehy, Super ja ERTO) neuvottelee ison porukan eduista, koska työehtosopimukset (tp-tes ja sos-tes) ovat terveys- ja sosiaalipalvelualalla yleissitovia. Päätöksenteon tuskaa aiheuttaa tietysti se, että emme voi mennä hyväksymään sopimusta joka pettää jäsenet. Tuskaa lieventää kuitenkin tieto, että sopimusta ei ole pakko tehdä hinnalla millä hyvänsä, koska tällä kertaa kukaan ei käskytä tai uhkaile meitä. Tällä tarkoitan Suomen hallitusta sekä keskusjärjestöjä.
Miksi Tehyn valtuustoon?
Leila Leiviskä
Minulle selostettiin vuosia sitten, kuinka Tehyn valtuustoon voi päästä. Pitää ensin valita ryhmä, johon liittyä. Ryhmä kannattaa valita siten, että se on mahdollisimman iso. Vaaleissa noudatetaan suhteellista vaalitapaa, joten mitä suurempi ryhmä, sen suurempi suhdeluku ja varmempi valinta. Ryhmät ovat poliittisesti värittyneitä ja minähän säikähdin saman tien. En halunnut minkäänlaista poliittista leimaa otsaani, halusin olla pelkästään jäsenten edunvalvoja. Meni vuosia, ennen kuin sain herätyksen: jos ei kukaan ala, ei yksityissektorin ääntä saada kuuluviin Tehyn valtuustossa sen hetkistä tilannetta yhtään voimakkaammin. Se herätys tuli suoraan jäseniltä; miksi meitä yksityisen sektorin edustajia on niin vähän Tehyn valtuustossa?
Tehyn jäsenistä suurin osa on töissä julkisella sektorilla. Meitä yksityisen puolen puurtajia on hieman vajaat 25 000 tällä hetkellä mutta lukumäärä kasvaa koko ajan. Aina kuulee kommentointia, kuinka julkisen sektorin edunvalvonta on huippua, mutta yksityisellä sektorilla sitä ei ole ollenkaan. Kommentointi ei auta, jollei kukaan tee mitään asian hyväksi. Niinpä päätin tehdä jotakin ja asetuin ehdolle. Hylkäsin poliittisen leimautumisen pelkoni ja ajattelin, että tärkeintä on kuitenkin edustamieni jäsenten etu ja edunvalvonta. Ja niinhän se oikeasti onkin; kaikki valtuutetut ovat edustamiensa jäsenten asialla eikä puoluepolitiikalla ole mitään tekemistä tehyläisyyden kanssa. Suomessa ryhmiin järjestäytyminen tapahtuu poliittisesti ja se on vain hyväksyttävä. On valtuutetuissa joitakin oikeita poliitikkojakin (kunnanvaltuutettuja, kunnan hallitusten jäseniä, kansanedustaja), mutta Tehyn jäsenten edunvalvonta on ykkösasia kaikille.
Tehyn valtuuston jäseniksi on kaudella 2018 - 21 valittu 4 - 5 yksityissektorilla työskentelevää henkilöä. Laskentatapa vaikuttaa lukumäärään. Itse en laske liikelaitoksia tai osakeyhtiöitä, joiden tavoite ei ole tuottaa voittoa omistajilleen, yksityisiksi yrityksiksi. Kaikkiaan valittiin 83 valtuutettua. Prosentuaalisesti yksityissektorin edustus on siis 6 % valtuustosta. Jäsenistä yksityissektorilla työskentelee vajaat 16 %, joten valtuuston kokoonpano ei vastaa jäsenistön rakennetta. Miksi?
Jäsenet käyttävät valtaansa neljän vuoden välein valitsemalla valtuuston jäsenet. Edunvalvonta on pitemmällä julkisella sektorilla, järjestäytymisaste on korkeampi ja ehdokkaita on paljon. Vaikka me yksityissektorin ehdokkaat teimme todella paljon töitä, jäi äänestysprosentti monessa yksityisen puolen ammattiosastossa alhaiseksi. Sille ei enää mitään voi, mutta toivon tämän blogini aktivoivan ihmisiä neljän vuoden päästä.